Perehdytys - avain onnistumiseen

 

Työkassi valmiina, jännittää kuin ekaluokkalaista. Suuntaan kohti uutta työpaikkaa, kohti tuntematonta.

Olen kävellyt uuteen työpaikkaan elämäni aikana useamman kerran niin kaupan kuin opetusalan yksiköissä. Jokaisessa yksikössä minua on perehdytetty tavalla tai toisella. Joskus perehdytys on ollut jutustelu kahvikupin vieressä ja työympäristön esittely. Joskus se on ollut selkeästi laajempi kokonaisuus, jossa vastuuta perehdytyksestä on jaettu mentoroivan työntekijän ja esihenkilön välillä. Onnistunut perehdytys on toivottanut minut tervetulleeksi työyhteisöön. Tunteen siitä, että minut halutaan yhteisön jäseneksi ja että saan oppia työstä rauhassa. Onnistuneen perehdytyksen tunnistan myös siitä, että se vahvistaa osaamisen ja hallinnan tunnetta suhteessa työhön.

Perehdytys on lakisääteistä. Sen tulisi olla suunnitelmallista. Perehdytykseen tulisi varata riittävästi aikaa ja perehdytysmateriaalin tulisi olla ajantasaista. Perehdytyksestä vastaa työnantaja. Usein siitä käytännössä vastaa lähiesihenkilö sekä nimetty työntekijä perehdytettävän tiimistä/lähellä työskentelevistä työkavereista.

Jäin viime syksynä omasta erityisluokanopettajan tehtävästä äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle. Sain tehdä lukuvuoden alusta 9 viikkoa työtäni ennen vapaille jäämistä. Pohdin, miten voin varmistua siitä, että sijainen saisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat haastavan työtehtävän hoitamiseksi. Halusin tehdä pedagogiset paperit oppilasta tietoa siirtävään kuntoon. Lisäksi halusin tarjota sijaiselle laadukkaan perehdytyspaketin. Osa kokoamastani paketista oli selkeästi lähiesihenkilön eli rehtorin aluetta. Työhön ja luokkaan liittyvät käytänteet taas selkeästi minulle kuuluvaa kokonaisuutta.

Sijainen kävi havainnoimassa opetustani luokassani. Tämä ohjasi häntä seuraamaan oppilaita ja luokan käytänteitä. Tätä kautta pääsimme hyvin keskustelun alkuun ja perustehtävän äärelle. Oli helppoa keskustella ja siirtää tietoa, kun oli yhteinen kosketuspinta keskusteltavaan aiheeseen.

Perehdytyksen tulisi antaa avaimet työelämään juuri siinä yksikössä, jonne perehdytettävä on saapunut. Tärkeää on kertoa käytänteistä, tutustuttaa henkilö työyhteisöön, työyhteisön pelisääntöihin ja esitellä tilat. Perehdytys kirkastaa parhaimmillaan perustehtävää ja sen kautta välittyy tieto siitä, mitä perehdytettävältä odotetaan työhön liittyen. Mikä on työn tavoite? Ja miten tavoitteeseen pääsemistä tuetaan esihenkilön ja työyhteisön avulla? Tärkeää on viestiä tiedottamisen kanavista, turvallisuusasioista, työvälineistä ja niiden käytöstä sekä työsuojelullisista että työterveydellisistä asioista. Työnantajan organisaatio on hyvä tuntea ja tietää ainakin jollakin tasolla. Työtä ohjaavat erilaiset asiakirjat ovat tärkeitä esitellä. Opetusalalla ohjaavia asiakirjoja ovat mm. opetussuunnitelmat. Olen julkaissut Idis 0-2, Idis 3-4 ja Idis 5-6 -kirjat, jotka ohjaavat ops-pohjaiseen opetuksen suunnitteluun. Kirjat on jäsennelty niin, että ne tukevat opettajan suunnittelutyötä. Idikset ovatkin hyvä tuki myös perehdytyksen välineenä. Näihin kirjoihin pääset tutustumaan täällä.

Laadin näihin asioihin liittyen opetusalan perehdytyksessä toimivan rungon perehdytykselle. Löydät sen tästä linkistä. Sain myös Instagramin kyselyn sekä työuraltaan nuorille opettajille esitetyn kysymyksen kautta hyviä näkökulmia tuohon perehdytyspohjaan. Kiitos niistä havainnoista kaikille!

Olen opetusalan työhyvinvointia pohtiessani tullut tulokseen, että hyvin hoidettu perehdytys on yksi avain onnistuneeseen työhön. Siksi siihen tulisi työyhteisöissä kiinnittää huomattavasti enemmän aikaa. Perehdytys olisi hyvä suunnitella sekä resursoida. Perehdytys vaatii aikaa niin perehdytettävältä kuin perehdyttäjältä. Mentorointi vaatii valmistautumista ja siksi se tulisi korvata myös perehdyttäjälle. Perehdytykseen käytetty panostus ei mene hukkaan vaan tulee takaisin parhaimmillaan motivoituneena, hyvinvoivana yhteisönä ja työviihtyvyytenä.